Blogitekstin kirjoittaja on Digitointikeskuksen myyjä ja projektipäällikkö Peetu Luiro

Kun olin 15-vuotias, osallistuin perheeni kanssa erään sukulinjamme sukukokoukseen. Oli jännittävää tavata sukulaisia, joista en arjessa tiennyt juuri mitään. Sain uusia tarinoita, kasvoja ja yhteyksiä – ja ennen kaikkea opin arvostamaan omaa sukuperintöäni aivan uudella tavalla. Historia tuli iholle.

Mutta yhteydenpito jäi siihen yhteen kertaan. Meillä ei ollut aktiivista sukuseuraa, joka olisi pitänyt ihmisiä yhteydessä ja tallentanut tarinoita tuleville sukupolville. Sukuseura olisi voinut olla ratkaisu – mutta sekään ei ole varma tae, että suvun historia säilyy.

Miksi? Koska ihmiset vanhenevat. Aktiiviset puuhaihmiset väsyvät, muuttavat tai menehtyvät, ja uusia on yhä vaikeampi saada mukaan. Kun yhteydenpito hiipuu, katoaa helposti myös se arkisto, jota joku vielä hetki sitten säilytti. Paperit voivat joutua kirpputorille, kaatopaikalle tai pölyiseen varastoon, jonne kukaan ei enää eksy.

Siksi digitointi on paras ratkaisu. Kun aineisto – valokuvat, pöytäkirjat, kirjeet, lehtileikkeet – on sähköisessä muodossa, se ei ole enää yhden ihmisen tai kansion varassa. Se voidaan tallentaa salasanasuojattuun verkkotietokantaan, josta sen löytävät myös tulevat sukupolvet. Digitoitu historia ei homehdu, katoa tulipalossa tai katoa muuttolaatikoiden mukana.

Digitointi ei ole vain varmuuskopio menneisyydestä – se on tapa tehdä suvun tarina eläväksi. Kun materiaali on helposti saatavilla, sitä voidaan jakaa, täydentää ja kertoa uudestaan yhä uusille kuulijoille. Näin menneisyys ei unohdu, vaan jatkuu osana suvun yhteistä tulevaisuutta.

Jos haluat varmistaa, että suvun tarinat säilyvät myös tuleville sukupolville, jutellaan digitoinnista.
📧 peetu.luiro@analogia.fi
📞+358 400 149 163